keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Keramiikan opettajan opetusjakso Tallinnassa

 

EKA viikko

Olen muutama vuosi sitten tutustunut suomalaisten keraamikkoystävien kautta myös muutamaan virolaiseen keraamikkoon. Tällä pienellä ryhmällämme on poltettu teoksia lieskauuneissa ja pidetty yhteisnäyttelyitä molemmissa maissa. Fotolitografia savelle -tekniikkana tunnettuun kopiografiikkaan tutustuin jo hiukan pidemmän aikaa sitten ensimmäistä kertaa Studioni kesänäyttelyn yhteydessä, kun Elina Vesterinen-Sumu toi näyttelyyn teoksiaan. Harjoitellessani tekniikkaa syntyi teoksia Pärnun suomalais-virolaiseen näyttelyymme. Sen seurauksena Viron Taideakatemian (Eesti Kunstiakadeemia EKA) opettajat Kersti Laanmaa ja Karin Kalman pyysivät minua EKA:an opettamaan tekniikkaa lyhytkurssilla. Tämä vierailu toteutettiinkin sitten Erasmus+ projektin puitteissa lokakuun lopulla 2021, pandemia-ajan lykättyä sitä ensin hyvän aikaa.

Vierailu oli antoisa monella tavalla! Jo kotikulmilta hiukan kauemmas liikkuminen laivamatkoineen oli virkistävää pitkästä aikaa!

EKA:ssa oli normaalista opetuksesta poikkeava viikko, jolloin opiskelijoille oli tarjolla lyhytkursseja. Oma opetukseni alkoi luennolla toiminnastani keraamikkona, työhistoriasta, Studiostani, hiukan näyttelyistä ym. Toivottavasti opiskelijat saivat jotain tolkkua ruostuneesta englannistani!

Myös varsinainen opetus tapahtui englanniksi. Opiskelijaryhmässäni oli kuusi opiskelijaa, kaksi vaihto-oppilasta ja opiskelijoita parilta eri vuosikurssilta. Kurssilaiset olivat kaulinneet valmiiksi levyjä, joille ensimmäiset kokeilut tehtiin jo maanantaina. Kurssilla sekoitettiin pigmenteistä ja metallioksideista painovärejä, painettiin kuvia laserkopioiden avulla savilaatoille sekä esineille. Opiskelijat harjoittelivat tekniikkaa ja käyttivät kuvan siirtoa laattojen lisäksi omissa suunnittelemissaan kolmiulotteisissa esineissä. Kurssin lopulla torstaina ehdittiin tutkia ja analysoida ensimmäiset poltetut kappaleet. Opiskelijat paneutuivat aiheeseen ja ottivat haltuun haastavan tekniikan hyvin.


 

Opetuksen ohella pääsin näkemään muutakin.

Viron Taideakatemian rakennus oli melko uusi, todella mielenkiintoinen arkkitehtuuriltaan, käsittelemättömän uuden tai vanhojen rakenteiden betonin, mustien rakenteiden ja kalusteiden (ripauksella puuta), suurten lasipintojen, monikäyttötilojen, kattoterassien, monimuotoisten aula- ja käytävätilojen inspiroiva kokonaisuus! 

              Viron taideakatemia on yliopisto, jossa voi opiskella muotoilua ja taidetta.

 

Iltaisin oli aikaa tutustua muutamiin kohteisiin. Fotografiska -valokuvataidekeskusta voin lämpimästi, oikeastaan kuumasti suositella! Nyt siellä oli kolmen taiteilijan syvästi vaikuttavat näyttelyt. Esim Arno Rafael Minkkisen teoksia näin nyt ensimäistä kertaa livenä. Kannattaa tutustua myös Maisie Cousinsin sekä Nick Brandtin maailmoihin. Fotografiska sijaitsee kiinnostavalla Telliskiven alueella, jossa on paljon luovien alojen yrityksiä ja kivoja ravintoloita.


Pääsin käymään myös ystävieni ja EKA:n opettajien keramiikkastudioilla. Oli hienoa nähdä ja kuulla paikan päällä, kuinka he ovat työtilansa ja työnsä järjestäneet, millaisia asiakkaita ja toimintaa heillä pajoillaan on. Etenkin Karin, joka opettaa EKA:ssa tuntiopettajana, tarjoaa kursseja omalla pajallaan. Tutustuimme myös Asuurkeraamika – galleriaan, taiteilijoiden yhteistyötilaan ja kurssitilaan Vanhan Kaupungin reunalla ikivanhassa muurin tornissa. Siellä oli lisäksi juhla- ja näyttelytilat. 


Opetukseni ohessa pääsin kuuntelemaan luentoja. Juss Heinsalu kertoi kuvakavalkadin pyöriessä Britannian keramiikkabiennalen annista ja puhui mm. studiokeramiikkaperinteen ja nykyisen taidekeramiikan suhteesta. Chan Nga Man Amie ohjasi kurinuki -keramiikkakurssia EKA:n keramiikkaopiskelijoille. Hän luennoi Kurinuki -tekniikasta ja siihen liittyvästä filosofiasta epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden kauneudesta.

Erasmus-vaihtoon lähtöä leimasi Viron kasvavat koronaluvut, mutta perillä turvallisuuden tunnetta toivat tiukat rajoitukset. Esim. ruokakaupoissa oli maskipakko, jota valvottiin tiukasti ja mm. näyttelyihin ja ravintoloihin pääsi vain koronapassilla. Kaupungilla oli liikkeellä vain vähän ihmisiä ja ohjaamani ryhmä oli pieni.

Viikko vierähti yllättävän nopeasti, mutta oli merkittävä ja avartava. Oli kiva tutustua opiskelijoihin ja opetustiloihin. Kiitos Kersti ja Karin!

 

Teksti ja kuvat: Jenni Linnove





 

Euroopan komission tuki tämän julkaisun tuottamiseen ei tarkoita sitä, että sisältö, joka kuvastaa pelkästään tekijöiden näkemyksiä, saa kannatusta, eikä komissiota voida saattaa vastuuseen niiden sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä.