Erasmusmatka Pariisiin
Tänä vuonna toukokuu oli hieman tavallisuudesta poikkeava: sain viettää koko toukokuun Pariisissa Erasmus + Job shadowingin merkeissä! Tarkoituksena oli tutustua musiikkikouluihin ja muusikon työhön Pariisissa.
Ensimmäisellä viikolla tutustuin siihen minkälaisia ovat keikkapaikat ja niiden fasiliteetit, miten yleisö käyttäytyy, minkälaisia ovat palkkiot ja onko keikkoja ylipäätään miten helppo/vaikea saada. Reilun viikon aikana tuli nähtyä toistakymmentä keikkaa ja niistä sai jo jonkinlaisen käsityksen tarjonnasta. Ensinnäkin, määrä. Onhan se jotain aivan muuta kuin Savossa... Jos Kuopiossa on 1-2 julkista jazzkeikkaa kuussa, niin Pariisissa niitä on vähintään kymmenen, JOKA PÄIVÄ! Siis täydellinen kuuntelijan paratiisi, tai ainakin melkein.
Keikkapaikkoja oli joka lähtöön. Tosi paljon oli ilmaiskeikkoja, jotka oli yleensä linkitetty "dining & concert" eli niissä piti kuitenkin tilata jotain. Osassa paikoista ihmiset kuuntelivat hiiskumatta vaikka söivätkin samaan aikaan. Tunnelma oli intiimi ja musiikkia oli mukava kuunnella. Sitten oli paikkoja, jotka olivat googlehaun mukaan "jazz-clubeja", mutta osoittautuivatkin sitten ihan tavallisiksi pianolla varustetuiksi ruokapaikoiksi. Ihmiset puhuivat niin kovaäänisesti, että sai tosissaan höristellä korviaan, että mitä kappaletta pianisti ja laulaja mahtoivat esittää. Näissä paikoissa harmitti hieman esittäjän puolesta, kenellä selvästikin olisi ollut sanottavaa mm. omien kappaleiden muodossa. Soittajana taustamelua ei niin huomaa, kun ämyrit ovat yleensä oman korvan juuressa, joten kaiken kaikkiaan observointi yleisön joukossa oli mielenkiintoinen kokemus.
Sitten oli clubeja, joissa musiikkiin yhdistettiin tanssi, yleensä swing. Meininki oli hyvä, ihmiset tanssivat, mutta taustamelu pysyi suhteellisen matalana ja bändiä oli mukava kuunnella, vaikka ei tanssiin itse osallistunutkaan.
Osa paikoista oli sitten vielä enemmän baarihenkisiä ja niissä myös musiikki ja sen esittäminen oli enemmän viihteellistä, piti laulattaa yleisöä mukana ja nostattaa tunnelmaa. Vaikka tämä on ehkä kauimpana omasta visiosta tehdä/esittää musiikkia, arvostan myös heidän taitoaan tällä sektorilla. Hyvä oppimistilanne myös itselleni!
Ulkoilmakonsertit/keikat ovat merkittävässä osassa Pariisissa kevät/kesäaikaan. Näitä oli kuultavissa kadunkulmissa ja joenvarressa. Ja vieläpä varsin laadukasta musiikkia! Näissä keikkapalkkio muodostui lähinnä hattutienestistä. Näkisin itseni hyvinkin katumuusikkona; treenit bändin kanssa, josta saisi vielä muutaman setelin hattuun😉
Sitten oli tietysti oikeita clubeja, joissa yleisö tulee kuuntelemaan musiikkia ja käyttäytyy sen mukaan. Omasta näkökulmasta nämä ovat tietenkin ykköspaikkoja, mihin tarjota omaa musiikkia.
Eräs muusikko sanoi, että Pariisi on musiikin kuuntelijan paratiisi, mutta ei välttämättä muusikon. Periaatteessa keikkaliksa paperilla on 80€/tunti, mutta kuulemma aika harva pääsee tähän. Jos keikasta saa 100€, niin se on jo todella hyvin. Suomessa satasella muusikko ei liikahda kotisohvalta yhtään mihinkään...no, se on toisaalta ja toisaalta -tilanne. Haastattelin yhtä pianisti-laulajaa, joka kertoi että hänellä on keikka melkein joka päivä...😅 Kuuntelin hieman epäuskoisena, mutta asian selitti se, että hänellä oli muutaman ravintolan kanssa vakiosopimus. Esimerkiksi yhdessä ravintolassa hän esiintyi joka tiistai ja torstai, toisessa sunnuntaisin ja keskiviikkoisin. Vakiopalkkionsa summaa hän ei kertonut, mutta lisänä oli hattu, johon yleisö ilmaiskeikoilla on tottunut jättämään viisieurosen. Yhdellä muusikolla oli mukanaan iso vaaleanpunainen säästöpossu, joka oli jo itsessään niin sympaattinen näky, että siihen ei voinut olla jättämättä tippiä!😊 Eli pointtina se, että jos Suomessa 200€ keikkoja on paljon vähemmän, kumpi sitten loppupelissä on kannattavampaa. Ainakin soittorutiini pysyy tällä tahdilla hyvin yllä!
Soittajien tekninen taso Pariisissa on huikea. Täällä on esimerkiksi Berkleen sivutoimipiste, josta löytyy/valmistuu kovia soittajia. Tämä fakta antoi mukavasti potkua myös omaan treenaamiseen. Jos keikkailemaan aikoo Pariisissa, niin soittokunnon pitää olla myös sillä tasolla!
Mitä tulee muusikon palkkaturvaan niin siihen on Ranskassa olemassa oma systeeminsä, joka on toiminut vuodesta 1984 tms. Eli jos muusikolla on 41 virallista keikkaa kymmenessä kuukaudessa, on hän oikeutettu palkkaturvaan, mitä meillä kutsutaan ansiosidonnaiseksi. Tämän suuruus ilmeisesti riippuu myytyjen keikkojen palkkioiden summasta, mutta kuulemma on jotain 1500€/kuussa. Suomen tilannetta en oikeastaan tunne muuta kuin opettajan ansiosidonnaisen pohjalta.
Seuraavalla viikolla alkoivat sitten koulukierrokset. Pariisissa on monia musiikkikouluja joilla kaikilla on vähän eri painotukset opetuksessa.
Rock-U Paris
Aloitin Rock-U -nimisestä yksityisestä musiikkikoulusta. Koulu sijaitsee hyvällä paikalla heti Eiffel-tornin takana, joten työmatkan maisemissa ei ollut valittamista, varsinkaan iltaisin paluumatkalla jos malttoi odottaa auringonlaskua...
Koulun johtaja Matt perusti koulun 9 vuotta sitten, kun hänen tyttärelleen ei löytynyt Pariisista bändiopetusta. Matt oli pitänyt seurakunnan bändikerhoa ja ensimmäiset asiakkaat tulivat sieltä. Nykyään bändejä on kolmisenkymmentä ja ne on jaettu ikä- ja tasoryhmiin. Mukana on niin juniori- kuin aikuisbändejä.
Mihin viikon aikana kiinnitin erityisesti huomiota, oli opettajien kyky kohdata oppilaita. Erityisesti koulun perustajajäsenet olivat erittäin taitavia tässä. Heidän visionaan oli luoda oppimisympäristö, jossa sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen merkitys korostui. Tätä varten koulussa oli erillinen hengailualue sohvineen, johon kokoonnuttiin aluksi ja lopuksi sekä myös lyhyellä tauolla.
Jokaisella bändillä oli nimen lisäksi oma väri, jolla kirjoitettiin biisilista taululle oman bändin nimen alle. Bändikämppään vievä käytävä oli myös koristeltu kappaleiden nimillä, jossa oli sama väri-idea.
Rock-U järjestää myös yksityistunteja, mutta kaikki bändeissä soittavat eivät osallistu niihin. Osa käy toisaalla soittotunneilla, ja osa ei ota tunteja lainkaan. Oppilaita kannustetaan ottamaan vastuuta ja harjoittelemaan omat stemmansa kotona joko äänitteen tai videon mukana.
Koulua mainostetaan ”performance based” eli esitykset ovat keskeisessä osassa. Viikolle sattui myös ulkoilmakeikka jota pääsin seuraamaan. Se oli läheisessä puistossa ja ihmiset olivat picnictunnelmissa kuuntelemassa, kun kelikin sattui kohdilleen (+28😅)
Bill Evans piano academy
Koulu sijaitsee kuuluisan Père-Lachaise -hautausmaan lähellä. Täältä muuten löysin Chopinin, Jim Morrisonin ja Edith Piafin haudat. Mukavaa vaihtelua keskustan vilinään!
Koulu on erikoistunut jazz-musiikkiin, ja vaikka nimi viittaakin pianoon, saa siellä opetusta myös bassoon, rumpuihin ja lauluun.Triosoitto on kuitenkin aika merkittävässä osassa jazzpianoperinnettä ja sitä pääsee täällä harjoittelemaan yhdessä elävän trion kanssa.
Myös tämä koulu tarjoaa opetusta kaikenikäisille ja -tasoisille. Opiskelu on omakustanteista, joskin Ranskassa on järjestelmä josta voi hakea tukea opinnoilleen mikäli täyttää ehdot.
Opetus lähtee ihan jazzmusiikin perusteista ja opinnoissa voi edetä diplomiin asti. Diplomi on talon oma ja vaatimukset on aika kovat:
-traskriptio 2 tunnissa, jonka jälkeen se pitäisi soittaa äänitteen päälle alkuperäisen levytyksen tatsia ja tyyliä mukaillen😅
-transponointi lennosta
-4-5 ääninen primavista
-kolme vapaavalintaista kappaletta kolmella tyylillä (solo, duo, trio)
-sävellys ja sovitus johon on aikaa kolme viikkoa
Sinällään mielenkiintoisia haasteita, joita voisi itsekin omalla ajalla huvikseen harjoitella..!
Koulu järjestää jamisessioita oppilailleen, joita pääsin myös seuraamaan. Niissä kuultiin pianisteja trio-konseptissa ja kappalevalinnoissa painottui Bill Evansin ohjelmisto.Ecole Atla
Atla on yksityinen ammattiopiskelijoille suunnattu musiikkikoulu, jossa kaikkia modernin musiikin tyylilajeja opetetaan tasapuolisesti. Perusbändi -ja harjoitusluokkien lisäksi koululta löytyy myös elektronisen musiikin tekemiseen tarkoitettu luokka. Elektronisessa musiikissa oppilaat yhdistelevät eri tyylilajeja, kuten jazzia hiphoppiin yms.
Koulun omissa jameissa on yleensä teemana jokin tyyli, joka taas sitten vaihtuu seuraavaksi kerraksi. Vasemmalla alhaalla kuva on bändien showcasesta, jonka aloitti laulaja elektronisen musiikin studiossa tuottamillaan taustanauhoilla.
Ylipäätään tekemisen tekninen taso oli korkea. Kuvassa oikealla ylhäällä on meneillään bändiworkshop, jossa lauluopettaja hioo tarkasti taustalaulajien stemmat kohdilleen.
Atlan tilat ovat mukavan kokoiset, bändiluokkia on useita ja lisäksi oma sali, jossa järjestetään jameja ja esiintymisiä. Salissa ei ole lainkaan tuoleja, muutama pöytäpaikka löytyy. Keikkaa katsottiin seisaaltaan niinkuin isommillakin festareilla. Loihan se omanlaisensa tunnelman, kun opiskelutoverit jammailivat seisaaltaan ja kannustivat esiintyjää. Tämmöistä kulttuuria tarvittaisiin enemmän Suomeenkin. Penkissä pönötys ja tuimat ilmeet kun eivät välttämättä kannusta esiintyjää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ;)
IMEP - Paris college of music
IMEP on yksityinen ammattiopiskelijoille suunnattu jazzmusiikkiin erikoistunut koulu. Se on ainoana pariisilaisena musiikkikouluna arvostetun Berklee College of Musicin virallinen yhteistyökumppani. Opiskeluvuosi pääpaikassa Bostonissa maksaisi ilman ns. scholarshippiä noin 30 000/vuosi, ja siksi he ovat lähteneet kehittämään järjestelmää, jossa osan IMEPissä suoritutuista opinnoista voi saada hyväksiluettua Bostonissa. Tämä lyhentää opiskeluaikaa Amerikan päässä ja tietysti laskee kuluja.
Opetus näissä aineissa toteutetaan samaan tyyliin kuin Berkleessä ja IMEPin opiskelijat ovat pärjänneet hyvin siellä.
Pääsin mm. mukaan solfaamaan 7/8 rytmejä ja up-tempo swingiä ja täytyy myöntää että itselle tuli olo että nyt kahvia tai jotain millä saa aivot toimimaan nopeammin..😅 Hyviä treenirutiinivinkkejä tuli mitkä pitää ottaa itsekin jokapäiväiseen ohjelmistoon.
Koulun oppilaat pääsevät testaamaan omia arrejaan live-bigbandin kanssa viikoittain, mikä on aikamoista luksusta. Samoin bändisovitukset soitettiin livekokoonpanolla. Muistan aikoinani testanneeni omat bigband sovitukseni tietokoneen virtuaali-instrumenteillä...
Koululla on käytössään portfolio, johon oppilaat voivat laittaa tehtyjä töitään. Koulu järjestää äänityssessioita, joissa oppilaiden sävellyksiä ja sovituksia tallennetaan ja ne ladataan portfolioon. Tutkintotodistus jakaantuu kahteen osaan: kolmen vuoden jälkeen saa certificaten joka vastaa bacheloria ja viiden vuoden jälkeen diploman mikä vastaa mastertutkintoa. Kouluhan on siis yksityinen, mutta tutkinnoilla on hyvä arvo työmarkkinoilla.
Aika laaja-alaisesti tuli nähtyä muusikon/opettajan työtä Pariisissa ja paljon jäi hyviä ideoita, joita voi soveltaa omassa työssä. Suomessa tietysti on omat rajoitteensa mm. säätilan suhteen, jos ajattelisi järjestää esim. samantyyppisen picnic-konsertin mitä Pariisin keväässä.
Portfoliossa voisi olla ideaa toteuttaa ihan millä koululla hyvänsä. Facebook ja instagram on hyviä alustoja nekin, mutta sinne aika äkkiä hukkuu edellisvuosina ladatut materiaalit.
Tuntien seuraaminen on aina mielenkiintoista; jokaisen opettajan persoona edustaa aina jotain puolta itsessä. Seuraamalla saa mukavia vinkkejä ja ideoita miten vaikka tietyntyyppisen ryhmän kanssa voi toimia. Näkeminen käytännössä on kuitenkin niin eri asia kuin lukea jostain oppikirjasta ja yrittää sen pohjalta itse soveltaa.
Teksti ja kuvat: Heikki Vuorinen
Euroopan komission tuki tämän julkaisun tuottamiseen ei tarkoita sitä, että sisältö, joka kuvastaa pelkästään tekijöiden näkemyksiä, saa kannatusta, eikä komissiota voida saattaa vastuuseen niiden sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä.
